48. House of the Dead (2003)

En katso kauhuelokuvia. Ikinä. En ainakaan vapaaehtoisesti. Enkä ainakaan yksin.

Paitsi nyt. Uwe Böllin ohjaama House of the Dead on luokiteltu kauhuksi. Kyseessä on elokuvaversio samannimisestä videopelistä. Pienen taustatutkimuksen jälkeen on tosin todettava, että siteet videopelin ja elokuvan välillä ovat hyvin löyhät. Yhteistä ovat zombiet, mutta siihen se pitkälti taitaa jäädäkin.

Juoni on seuraavanlainen: ryhmä opiskelijoita saapuu saarelle reiveihin. Saarella on kuitenkin zombieita jotka hyökkäävät reivikansan kimppuun. Eloonjääneitä on kourallinen ja kauhugenren mukaisesti he kuolevat yksi kerrallaan. Päähenkilöitä ovat Rudy, tämän ex-tyttöystävä Alice, Simon, Karma, Greg, Cynthia, Salish, Kapteeni Kirk, Jordan Casper, Liberty ja leffan pääpahis Castillo.

Castillo on siis espanjalainen pappi, joka muinoin karkoitettiin kotimaastaan. Castilloa kuljettanut laiva ei milloinkaan päässyt päämääräänsä, Castillo päätyi saarelle ja alkoi luomaan zombieita. Vaihtamalla ruumiinosiaan hän itse pysyy hengissä eläen näin ikuisesti. Castillo on kokeissaan kehitellyt zombieveren, seerumin, joka herättää kuolleet henkiin.

Elokuvasta kyllä huomaa, että se ainakin yrittää pohjautua videopeliin. Ajoittain kohtauksen vaihtuessa näytetään välähdys videopelissä tapahtuvasta zombien lahtaamisesta tai veri valuu kuvan yli. Lisäksi monet kohtaukset ovat hyvinkin pelimäisiä. Aluksi zombeja pelkäävistä hahmoista tulee tiukan paikan tullen kylmäpäisiä taistelijoita, joiden jokainen kuti osuu ja joiden ammukset tuntuvat kestävän ikuisesti zombien vyöryessä kohti joka suunnalta. Lisäksi hahmot osaavat yhden jos toisenkin turpaan veto-liikkeen. Filkassa on myös paljon räjähdyksiä. Asearsenaali on muutenkin vakuuttava: dynamiittia, käsikranaatteja, pistooleja ja haulikkoja, löytyypä yksi viidakkoveitsikin.   

Merkillepantavaa: zombiet eivät ole tyhmiä. Ne eivät juokse suunapäänä päin ja yritä vain purra ja tappaa. Sen sijaan osa kantaa kirvestä tai muuta kättä pidempää ja hallitsevat kehonsa. Osa nimittäin yrittää pääasiassa ensin lyödä, nyrkillä, kirveellä tai vastaavalla, sen sijaan että hyppäisi suu auki kurkkuun kiinni. Tarkoitus on tappaa, ei syödä aivoja.  

Lopussa elossa ovat enää Rudy ja Alicia ja seuraa eeppinen miekkataistelu Rudy&Alice vs. Castillo. Castillo tyrmää Rudyn, surmaa Alician ja Rudy lyö Castillolta kirveellä pään irti. Ja veri roiskuu. Castillon pää ja ruumis jäävät elämään. Viimeisillä voimillaan Alicia nousee ylös ja murskaa Castillon pään. Varsin kunnioitettava suoritus jos on hetki sitten saanut miekan palleaansa. Veri ei valu. Mutta mitäs pienistä. Lopussa helikopteri saapuu pelastamaan Rudyn ja Alician. Rudyn kertojaääni antaa ymmärtää, että hän on antanut Alicialle zombieseerumia pitääkseen tämän hengissä. Lupailee jatko-osaa, joka tehtiinkin vuonna 2005.

Elokuva jätti hieman hämilleen. En oikein osaa sanoa, kenelle leffa oikeastaan on suunnattu. Kauhuelokuvana sen kuvittelisi vetoavan kyseisen genren faneihin, mutta vaikea uskoa, että joku olisi tästä suuria kicksejä saanut. Löyhät yhtymäkohdat House of the Dead-peliin tuskin ovat saaneet videopelin pelaajia leffaa ylistämään, mutta vaikea kuvitella, että muutkaan katsojat tästä olisivat jotain irti saaneet.

Ohjaajasta vielä sen verran, että ainakin Wikipedian mukaan (antiakateeminen lähde, mutta ajaa asiansa tämän blogin kohdalla) House of the Dead on yksi harvoista Böllen elokuvista, joka on tuottanutkin jotain. 

Haluan sanoa House of the Deadista enää vain tämän. What not to do in case of zombies-ohjeistus saa elokuvan myötä uuden kohdan: älä lähde saarelle reivaamaan.

70. Vaippahousut vauhdissa (1999)

Voi luoja.

Kuvittelin, että Superbabies: Baby Geniuses 2 olisi ollut jatko-osan ominaisuudessa pahempi. Nyt en enää osaa sanoa. Siinä mielessä elokuva veti pohjalukemat, että Itä-Saksan ja kommareiden sekoittaminen sellaiseen elokuvaan nyt on vaan aika outoa ja täten luonnollisesti huvittavaa.

Baby Geniuses-osilla on vain joitain yhtymäkohtia. Suurin tekijä on luonnollisesti puhuvat 1-2-vuotiaat joiden kieltä aikuiset eivät ymmärrä. Elokuvassa Dan yrittää päästä selville vauvakielestä ja ajoittain sitä ymmärtääkin. Tiedetyypit Elena ja Heep yrittävät samaa, luodakseen tulevaisuuden johtajia - ja vähän heitä ohjaillakseen. Keskiössä ovat kaksoset Sly ja Whit, joista toinen on elänyt elämänsä Elenan hallinnoimassa BabyCo-laboratoriossa muutaman muun vauvaneron kanssa. Whit taas on elänyt tavallista perhe-elämää. Tiet kohtaavat kun Sly pakenee labrasta ja Elenan kätyrit nappaavat Slyn sijasta Whitin.

Suunnitelmat menevät pieleen kuten aina ja Elena yrittää paeta Liechtensteiniin vauvojen kanssa. Kaksostelepatian avulla Sly saa tästä tiedon ja valjastaa muut Danin ja Robinin luona olevat vauvat avukseen. Hypnoosin avulla vaippahousut saavat kyydin BabyComiin, nöyryyttävät Elenan kätyreitä ja yrittävät pelastaa Whitin ja muut vauvanerot. Elena pääsee melkein pakoon helikopterilla Whit mukanaan, mutta poliisit saapuvat paikalla viime tingassa - tosin eivät lapsikaappauksen vaan pommiuhkauksen tähden. En kerro juonesta nyt enempää, katsokaa elokuva ja ottakaa itse selvää. Sen verran voin sanoa että oh my.

 Perhekomediaksi tarkoitettu elokuva sisälsi yllättävän paljon pehmoväkivaltaa. Toki on hauskaa katsella, miten tietokoneen avulla 2v vauvat laitetaan nakkelemaan aikuisia vesialtaisiin jne. mutta kukkahattutätinäkökulmasta nyrkit heiluivat aika paljon.

Kyseessä on, no, outo elokuva. Suorastaan hämmentävä. En oikein tiedä, miten muutenkaan kuvailla kyseistä tekelettä. Sen verran täytyy verrata jatko-osaan, että ensimmäisen osan käsikirjoitus vaikuttaa jollain tapaa "paremmin" tehdyltä. Toimiihan paha tiedemiesnainen vs viattomat lapset hieman paremmin kuin iso paha kommariveli vs ikuisesti lapsena pysyvä veli. Ehkä.

Kyllä tästä naurut irti saa. Paljon epäuskoisia pyrskähdyksiä ja wtf-hekotteluja. Katson tämän elokuvalle eduksi, nyt kun on Bottom-leffoista kyse. Filkka on absurdi, hämmentävä, härö, outo ja [insert lisää kuvailevia sanoja tähän]. En laittaisi tätä välttämättä kategoriaan "niin huono että hyvä", mutta lähelle päästään. Olen ehkä hieman ihmeissäni siitä, että sijoituksena on vasta 70. mutta kenties tämäkin johtuu siitä, että tässä elokuvassa oli jotain yritystä. Baby Geniuses 2:ssa taas, no, yritystä oli, mutta.

Ei. Nyt lopetan. Katsokaa molemmat. Nämä wtf-kokemukset haluan jakaa muiden kanssa.

32. Crossover (2006)

Täytyy sanoa, että Crossover oli pieni yllätys. Elokuva ei varsinaisesti vaikuttanut niin järkyttävän huonolta. Mutta jokin vain ei toiminut.


Elokuva kertoo Detroitilaisista ystävyksistä, joilla molemmilla on varsin intohimoinen suhde koripalloon. Päähenkilö, Tech, toivoo pääsevänsä ammattilaistasolle pelaamaan, kaveri Noah taas on luonnonlahjakkuus, jota underground-streetbasket-pelejä pyörittävä Vaughn yrittää kaikin keinoin saada tämän mukaan ammattilaispeleihin. Noah taas ei ammattitason pallon pomputtelu kiinnosta vaan hän haluaa lääkäriksi. Lyödään päälle pari tyttöä, pari muuta joukkuetoveria, vastustajajoukkue ja moottoripyörä, niin meillä on juoni.


Tässä vaiheessa täytynee selventää, että elokuva kertoo siis, yllätys yllätys kun koripallosta on kyse, tummaihoisista nuorista. Mukana on siis runsaasti gangsta-slangia (tähän hätään en keksi parempaa saati poliittisesti korrektimpaa nimitystä) ja rentoa ruumiinkieltä. Kyseisen elokuvan katsominen oli sinänsä kokemus, että harvoin olen katsonut filkkoja jotka keskittyvät näin vahvasti afroamerikkalaiseen kulttuuriin. Näin valkoihoisena länsimaisena naisena (sukupuolentutkimus on aivopessyt sen verran, että paikannan itseni suhteessa käsiteltävään aiheeseen) tarttumapintaa on vaikea saada.

En voi siis oikein sanoa, oliko slangi ja muu härpäke vedetty hieman yli vai ei - koska en todellakaan tiedä. Merkillepantavaa on, että pois oli jätetty kokonaan mustien ja valkoisten vastakkainasettelu - valkoihoisia henkilöitä ei elokuvassa näkynyt oikeastaan lainkaan, lukuun ottamatta tietysti kadulla käveleviä statisteja. Ehkä siinä piilee syy, miksi elokuvaa oli hieman outo katsoa - olen liiaksi tottunut siihen, että mukaan tuodaan aina "valkoinen" näkökulma, vertailukohta. Esimerkiksi elokuvassa Step Up on melko selvä kahtiajako rikkaat valkoiset ja köyhät mustat. Mustavalkoista asettelua toki rikkoo se, että elokuvan toinen päähenkilö on valkoinen - ja köyhä, kun taas rikkaiden puolelta löytyy myös tummaihoisia.


Palatakseni takaisin Crossoveriin ennen kuin innostun liikaa Step Upista, elokuvassa on ollut ideaa. En osaa sanoa miksi oikeastaan elokuva on päätynyt Bottom-listalle ja niinkin korkealle sijalle kuin 32. Kyseessä on hieman halvanoloinen tekele, jonka juoni kantaa, no, jotenkuten. Päällimmäisenä mieleen jää varsinainen "opetus" - education matters. Niissä piireissä, missä nuorukaiset liikkuvat, kaikki haluavat koripalloammattilaisiksi ja koulutus ja ammatin hankinta ovat toissijaisia. Lopussa Vaughn yrittää houkutella Techin samoin tavoin kuin aiemmin Noahia (joka tässä välissä on ollut onnettomuudessa eikä voi enää pelata). Tech toteaa, että jos Vaughn haluaa nähdä hänet, tulkoot töihin community collegeen, sillä siellä hän aikoo aikansa viettää. Koulutuksen korostaminen tällaisessa nuorisoleffassa kielii siitä, että tekijät ovat melko hyvin perillä siitä, millainen elokuvan katsojakunta tulee olemaan. Täten myös kohdeyleisölle halutaan tarjota elämänviisauksia.


Tai sitten voin kyllä olla väärässäkin. Mutta tämä onkin oma mielipiteeni, lällällää. Elokuva ei sisällä mitään mullistavaa, jonka takia se pitäisi katsoa. Jos pitää koripallosta, niin siinä tapauksessa voinen suositella. Pallo nimittäin pussitetaan kerran jos toisenkin.

90. Mitäs me spartalaiset?

Kaikki varmaan tuntevat parodiaelokuvien genren. Otetaan jostain enemmän tai vähemmän menestyneestä elokuvasta juoni, vedetään näyttelijäsuoritukset yli, lisätään vitsejä ja muuta komediaa ja kenties otetaan mukaan intertekstuaalisia viitteitä. Vai miksi niitä ikinä nyt tulisikaan kutsua kun on elokuvista kyse. Mieleen tulee äkkiseltään muun muassa Scary Moviet ja Robin Hood : Sankarit sukkahousuissa.

Alustuksesta toivonmukaan nekin jotka eivät tätä elokuvaa ole nähneet, tajuavat että kyseessä on kieli poskessa tehty parodia. Juoni on otettu 2006 ilmestyneestä 300-elokuvasta, joka siis kertoo miten kuningas Leonidas johti 300-hengen spartalaisarmeijan taisteluun persialaisia vastaan ja koko joukko tuhoutui. Mitäs me spartalaiset muokkaa taisteluja ja tapahtumia vähemmän veriseen suuntaan. Ja lisää mukaan tuttuja hahmoja, mm. American Idol-tuomarit, Britney Spearsin, Paris Hiltonin ja Ruman Bettyn.

Elokuva löytyy IMDb Bottom 100-listalta syystä. Se on huono. Tuskin tuli yllätyksenä kenellekään. Juttu vain menee niin, että harvemmin nämä parodiaelokuvat onnistuvat. Suhteellista on tietenkin, miten niiden onnistumista mitataan. Mitään kassamagneetteja kyseiset filkat tuskin ovat, ainakaan enää nyt kun genre toistaa itseään. Toisaalta monet silti katsovat elokuvia myöhemmin, teinit keräävät kaveriporukan kasaan ja nauravat ihan kaikelle. Usein tuntuu, että parodiat tehdään vai niiden tekijöiden tähden, sillä uskon että näyttelijöillä ja staffilla on varmaan ollut hauskaa.

Myöhemmin näyttelijälistaa katsellessani leffasta paljastui eräs semihauska asia. Kapteenia näyttelevä Kevin Sorbo nimittäin toteaa "I'm gonna go Hercules on your ass!". Eikö naurata? Kevin Sorbo näytteli Herculesta tv-sarjassa, joka taisi olla melko suosittu. Hymyilyttääkö nyt? Edes vähän?

Parodiaelokuvista, vaikka miten kuraa olisivatkin, löytyy joskus yksittäisiä oikeasti ihan oivaltavia juttuja. Niitä taisi löytyä tästäkin elokuvasta pari. Ei kyllä tule nyt äkkiseltään yhtään mieleen, mutta varmasti niitä siellä oli! Ehkä. Leffan "esikuvasta", 300 oli ainakin otettu kaikki irti, etenkin leffan paljonpuhutusta homoseksuaalisuudesta. Tässä vaiheessa on myönnettävä, etten ole 300 nähnyt, mutta onneksi Google on kaveri. Miesrakkautta ilmeisesti löytyy. Niin löytyy parodiastakin.

Jos olette väsyneitä ja haluatte heittää aivot narikkaan, katsokaa ihmeessä Mitäs me spartalaiset? Suosittelen, että pohjalla on univelkaa ja (sokeri)humala. Muussa tapauksessa elokuva aiheuttaa pääasiassa kulmien kohottelua ja "mitä helvettiä"-toteamuksia.

62. Troll 2

Vuonna 1990 valmistunut kauhuelokuva Troll 2 on todellakin omaa laatuaan. Aivan loistava!

Elokuva pyörii Joshuan ympärillä, joka kuvittelee kuolleen isoisänsä kertovan tälle iltaisi tarinoita menninkäisistä. Koko perhe lähtee kuukaudeksi hermolomalle jumalan selän taa pieneen Nilbogin kylään. Huomatkaa tässä välissä Nilbog-> goblin. Perässä seuraa Joshuan isosiskon poikaystävä kavereineen. Kylän asukkaat ovat oikeasti goblineja tai menninkäisiä jotka syöttävät ulkopuolisia vihreää mössöä, joka muuttaa nämä puiksi sun muiksi kasveiksi - ja sitten syövät nämä. Menninkäiset vannovat vihannesten ja hedelmien nimeen - green power!

Isoisä Seth varoittaa Joshuaa manalan tuolta puolen ja välillä ilmestyy itse konkreettisesti auttamaan. Vihreä tökötti lentää ja kaikki avaavat välillä ääntään huutamalla ja kiljumalla. Raajojakin välillä lentelee mutta verta ei nähdä oikeastaan ollenkaan. Maskeeraajat ovat päässeet revittelemään oikein kunnolla.

Elokuva on kulttimaineessa ja loistavan siitä tekee jo nimi. Nimittäin Troll 2 ei ole mitenkään kytköksissä ensimmäiseen Troll-elokuvaan. Nimi johtuu ilmeisesti vaan siitä, että joku ajatteli filkan myyvän paremmin Troll:n jatko-osana. Lisäksi elokuvassa olevat örkit eivät ole peikkoja. Mutta mitäs pienistä.

Olen kyllä ehkä vähän fiiliksissä tästä elokuvasta. Filkan katsottuaan ymmärtää hyvin, mistä kulttimaine johtuu. Ihan oikeutetusti Troll 2 on päätynyt Bottom-listalle, mutta se kuuluu ehdottomasti sarjaan "tämä on niin huono, että se on jo hyvä". Näyttelijäsuoritukset ja juoni ovat melko, no...aika luokattomia. Toisaalta nämä paskat näyttelijäsuoritukset tekevät osaltaan elokuvasta viihdyttävän. Kauhuksi Troll 2 oli tarkoitettu, mutta itse kauhuelokuva karttavana en saanut irti väristyksiä - äkillisiä naurunpyrskähdyksiä kylläkin.

Tämän jälkeen on ehkä pakko katsoa Troll ja Troll 3 - joka ei ilmeisesti sekään ole kytköksissä muihin elokuviin. Ehkä paras trilogia ikinä - mikään elokuvista ei liity toisiinsa. Lisäplussaa tuovat musiikit. En tiedä mikä siinä on, mutta kasarisynat ovat vain jotain niin parasta tällaisten elokuvien taustamusana.

Katsokaa Troll 2. Ihan oikeasti. Katsokaa se hyvässä seurassa ja nauttikaa. Ja naurakaa. Älkääkä syökö vihreitä mömmöjä.

Elokuvan traileri IMDb:ssä

34. The Hottie & the Nottie

Paris Hilton on ehtinyt elämänsä aikana tekemään jonkun verran asioita (en oikein koe luontevaksi puhua urasta tässä yhteydessä). Hotelli-perijättären CV:hen kuuluu myös vuonna 2008 tehty elokuva The Hottie & the Nottie. Ei liene tarpeellista selventää, kumpi Hilton tässä filkassa on.

Juoni lyhykäisesti: Nate(Joel David Moore) palaa takaisin Los Angelesiin etsiäkseen Cristabelin(Hilton, duh), tuon maailman kauneimman tytön, johon hän on ollut rakastuneena jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Tiellä onneen on vain yksi este: Cristabelin paras ystävä, the Nottie, June Phigg(Christine Lakin). Nimittäin Naten parhaan ystävän mukaan syy miksi Cristabel on sinkku johtuu Junesta: tämä kun jotenkin estää parasta ystäväänsä pariutumasta.

Nate siis saapuu kaupunkiin, törmää "yllättäen" Cristabeliin ja alkaa viritellä suhdetta. Ikävä kyllä Cristabel on vannonut itselleen ettei deittailisi, ennen kuin June löytäisi elämäänsä sen erityisen ihmisen. Arvata saattaa, että Nate alkaa etsimään sopivaa miestä tähän tarkoitukseen. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen kuvaan saapuu Johann, luonnollisesti täydellinen ja komea mies joka alkaa muokkaamaan Junea Hottien suuntaan. Koko ajan Nate kuvittelee että Johann on Cristabelin perään. Mitä voidaan sanoa elokuvan lopusta? No, June muuttuu Nottiesta Hottieksi, Nate tajuaa rakastavansa Junea Cristabelin sijaan ja happy ending.

Eipä tämä nyt mikään mestariteos ole. Moore ja Lakin vievät elokuvan juonta eteenpäin ja Hilton keskittyy lähinnä näyttämään hyvältä; siitä kertovat elokuvan muutamat kohtaukset joissa lähinnä keskitytään kuvaamaan Hiltonia, tämän liikehdintää ja viettelevää katsetta. Elokuvassa on Nate-June -hetkensä. Leffa olisi ehkä voinut peräti toimia jollain tasolla ilman Hiltonia. Hilton on pääosassa, mutta ei kuitenkaan pääosassa. Hän lienee tarkoituksella etäinen: Hilton tuo ihmiset elokuvateattereihin mutta eihän häneltä muuta voida vaatia.

Tämän tyyppiseen elokuvaan luonnollisesti kuuluu liioittelu. Maskeeraaja on päästetty valloilleen Christine Lakin tapauksessa. Mutta tämä lienee ollut "välttämätöntä": eihän Hilton näytä tarpeeksi hyvältä jos pelkät hammasraudat riittävät tekemään Nottien.

Tuomio: ei täysin luokaton mutta silti aika kehno elokuva. Katsokaa, älkää katsoko, ei se teidän elämäänne järisytä.

100. Turbo: A Power Rangers Movie

En ole eläissäni katsonut yhtäkään jaksoa Power Rangersia. Saati katsonut aiemmin tätä kyseistä vuonna 1997 tehtyä elokuvaa edeltänyttä teosta. Ainoa kohtaamiseni Power Rangersiin on Smoshin tekemä video kyseisen sarjan tunnarista. Go go Power Rangers!

Leffassa oli sen verran outoja nimiä ja paikkoja joten nyt lusmuilen ja kopioin juonikuvauksen elokuvan wikipedia-artikkelista:

Power Rangersien on pysäytettävä ilkeä avaruusmerirosvo Divatox vapauttamasta voimakasta Maligorea tulivuorimaisesta vankilasta Muranthiasin saarella. Samaiselta alueelta on lempeä velho Lerigot, jolla on avain hänen vapauteen. Divatox yrittääkin siepata Lerigotin, joka onnistuu aluksi pakenemaan maaplaneetalle hakemaan apua Power Rangereilta ja erityisesti Zordonilta. Zordon lähettää Tommyn ja Katin hakemaan Lerigotin Etelä-Amerikasta, jonka löydettyä heidät teleportataan takaisin päämajaan. Myöhemmin Divatox saapuu myös maaplaneetalle etsiessään kahta uhrilahjaa Maligorea varten. Saadessaan siepattua Lerigotin Power Rangereilta hän matkaa meriteitse Muranthiasin saarelle. Power Rangersien toivo elää tällä kertaa heidän uusissa ja tehokkaissa Turbo Zordeissa, joilla he ajavat aluksi vanhaan puiseen laivaan. Matkan päätteeksi ryhmä pääsee saarelle, jossa heidän täytyy taistella Divatoxin kätyreitä ja pahoiksi muuntautuneita entisiä Power Rangereita Jasonia ja Kimberlyä vastaan. Lopuksi heidän täytyy päihittää Divatoxin herättämä tulihirviö Maligore.

Ehkä syynä on huono Power Rangers-tuntemukseni, mutta elokuva tuntui kärsivän identiteettikriisistä. Tekijät/käsikirjoittajat eivät ole osanneet päättää, haluavatko tehdä uuden Star Warsin, He-Manin vai Transformersin. Joten mukaan otettiin elementtejä kaikista. No joo, tietämykseni näistäkin leffoista on melko huono, mutta Star Warsit olen nähnyt ja Zordonin hokema "may the power be with you" kuulosti vähän plagioidulta. Lisäksi velho Lerigot toi mieleen He-Man elokuvan Gwildorin. Vertailkaapa itse:

 

Lisäksi mukilointikohtauksissa keskityin lähinnä siihen, miten Blue Ranger oli saman pituinen muiden kanssa vaikka kyseessä oli ilman asuja muita päätä lyhyempi Justin. Mutta ehkä kiinnitän huomioni vain epäolennaisuuksiin.

Elokuvassa oli myös humoristisia kohtauksia. Ainakin se oli ollut tarkoituksena. Todeta voin vain sen, että hyvä yritys, mutta hauskoiksi tarkoitetut vuorosanat ja kohtaukset olivat liian "ilmiselviä". Katsoja kyllä ymmärtää, että tässä on hauska kohta, mutta ainakaan itseäni moiset eivät juuri edes hymyilyttäneet. 

En oikein osaa päättää kuuluuko elokuva kategoriaan "niin huono, että melkeinpä jo hyvä", "huono, mutta koska Power Rangers"  vaiko vain "huono". Ehkä tästä(kin) elokuvasta olisi saanut enemmän huonoushupia irti, jos sen olisi katsonut seurassa. Yksin kun tuntuu vähän idioottimaiselta tehdä ääneen huomioita ja kommentoida elokuvaa. Ainakin minusta, en sitten muista tiedä.

Tulipahan siis nähtyä. Jälkeenpäin oli pakko tarkistaa asiasta enemmän tietävältä, onko typerä käsienviuhdonta Power Rangersien tavaramerkki. On kuulemma.

 

57. Popstar

Blogi etenee hurjaa vauhtia. Selittelyjä täytyy harrastaa sen verran että kesälomalla nyt tekee kaikkea muutakin. Esim. käy töissä.

Löpinät sikseen ja varsinaiseen asiaan. Popstar. Elokuva on saanut 2,1/10. Filkkaa katsoessa ymmärsin kyllä hyvin mistä moinen. Jutun juoni on siis seuraava: nuori JD McQueen on supersuosittu popstara, jolle vanhemmat haluavat antaa reality checkin lähettämällä hänet joksikin aikaa tavalliseen high schooliin kotikoulusta - lähinnä siksi, että etenkin matikka aiheuttaa nuorukaiselle ongelmia.

Toisena päähenkilönä on Jane Brighton, koulun kovin nörtti, as paras koulussa ja lisäsäväyksen lookiin antavat kukkapinnit ja hammasraudat. Kyseessä siis todellakin amerikkalainen teinileffa, sillä koulun nörtein tyttö ei ole mitään hammasrautoja. Mukana kliseistä myös 2 koulun kauneinta tyttöä, jotka pukeutuvat pikkuvanhasti bilevaatteisiin ja napapaitoihin ja ovat niin daa.

JD siis saapuu kouluun, Jane on tietysti hänen suuri faninsa, toinen suosituista tytöistä yrittää iskeä JD:n, JD potee testophobiaa (googletin moisen jälkeenpäin, myös elokuvassa Jane epäili onko muka real deal), JDn manageri kehoittaa kaveeraamaan koulun nörteimmän tytön kanssa joka voi sitten kätevästi auttaa häntä opiskelemaan ja selvittämään kouluvuoden kunnialla läpi. Ja JDhän toimii näin. Tuskin tarvitsee jatkaa enää pitemmälle.

Odotukseni olivat siinä mielessä paljon korkeammalla, että odotin paljon ilkeämpää elokuvaa. Mutta ei - ei yhtään suurta petosta, ei nolausta, ei draamaa. Jane kilahtelee pari kertaa ja avautuu. Koulun suosituimpien tyttöjen rooli jää aika minimaaliseksi verrattuna siihen, mihin on tottunut tämän genren elokuvissa. Toisin sanoen, olen melkeinpä pettynyt. Toisaalta samalla täytyy antaa propsit leffan tekijöille siitä, että nämä ainakin YRITTIVÄT käyttää vähän vähemmän genren kliseitä ja olla vähän kiltimpiä.

Elokuvan parasta antia oli ehdottomasti koulun talonmies (Leif Garrett)joka aina ilmestyi jostain laukomaan mietelauseen jota teinit sitten jäivät kuumeisesti pohtimaan: "what?". Kyseinen kaiffari ansaitsee 2,1 tähdestä vähintään sen yhden.

Näyttelysuoritukset eivät nyt olleet täysin luokattomia, mutta leffa oli silti aika facepalm-materiaalia. Janen ylikorostettu hammasrautasössötys oli ilmeisesti tarkoitettu painottamaan, että hän on hikari. Ensimmäisen epäuskoisen hetken jälkeen "mitä ihmettä se sano" sitä mietti lähinnä vain, että miksi, oi miksi. Tosin olipahan kontrastia kun hammasraudat lähtivät pois, puheesta katosi sössötys ja takaa paljastui täydellinen valkoinen jenkkihymy.

Näyttelijöistä vielä sen verran, että JDn roolissa nähtiin Aaron Carter. Leffaa katsoessa mielessä kävi, että näyttääpä tyyppi siltä BsB-blondilta. Kyseessä on kuin onkin Nick Carterin pikkuveli. Tehnyt uraa musiikkipuolella ja no, kyllä se tanssi ihan siedettävästi. Muuten en ota kantaa.

Jos jotain positiivista on kaivettava, niin siksi mainittakoot juuri valtavien nolauskliseiden puuttuminen. Hämmentävää mutta virkistävää. Syvällisiä asioita leffasta on turha kaivaa. Mieleen jäi lähinnä talonmies, se että toisen asteen yhtälöt voivat ilmeisesti olla valtaisan vaikeita ja punainen Porsche. Ja jokaisella on oma special space, missä testophobiastakin pääsee eroon. Aivan valtaisaa.


Minitraileri DVD:n mainostamiseen. Ei anna kyllä oikein minkäänlaista käsitystä varsinaisesta elokuvasta.

87. Gigli - rajua rakkautta

Vuonna 2003 ilmestynyt romanttinen rikoskomedia taisi nostattaa mielenkiintoa suurimmaksi osaksi vain siksi, että pääosissa esiintyivät silloin heilastelleet Ben Affleck ja Jennifer Lopez. Leffaa on tituleerattu yhdeksi 2000-luvun huonoimmista. En väitä, että leffa ansaitsisi valtavasti ylistystä, mutta ei se nyt ehkä ollut niin surkea, kuin oletin.

Juonta lyhyesti: kovanaamalle työskentelevä Larry Gigli (Affleck) saa hommakseen kaapata liittovaltion syyttäjän henkisesti jälkeenjääneen pikkuveljen, jotta New Yorkilainen mafiapomo Starkman ei joutuisi vankilaan. Giglin pomo Louis ei luota siihen, että homma onnistuu ainoastaan Larryn hoiteissa ja lähettää Rickin(Lopez) pariksi. Lähes 2 tunnin elokuvaksi Giglistä löytyy melko vähän sisältöä ja juonellisia käänteitä. Larry ja Ricki vain katsovat Brianin perään, väittelevät keskenään ja luonnollisesti tuntevat myös vetovoimaa toisiaan kohtaan. Semisti naurettavaa tästä tekee se, että Ricki on lesbo. Yllätyksetöntä tuskin lienee, että pari päätyy silti sänkyyn. Mutta hei, kukapa ei kääntyisi väliaikaisesti heteroksi kun kyseessä on Ben Affleck. Vai?

Ihmetystä herättävät pari sivuroolia, joissa esiintyy Christopher Walken ja Al Pacino. Kiinnostaisi tietää, miten ihmeessä he ovat kyseiseen elokuvaan päätyneet. Toisaalta, voihan olla, että käsikirjoitus on vakuuttanut näyttelijät, mutta tuotantovaiheessa homma on levinnyt käsiin. Giglissä olisi kenties voinut olla todellista potentiaalia - homma ei vaan tällä kertaa oikein toiminut.

Uskaltanen väittää, että osa leffan saamasta kritiikistä johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että pääosassa on Jennifer Lopez, eikä kukaan "oikea näyttelijä". Yleinen mielipide tuntuu olevan, ettei artistien tulisi kokeilla näyttelemistä ja toisin päin. En ole ehkä oikea ihminen ottamaan kantaa näyttelijäsuorituksiin, mutta Lopez on vähän "hengetön" roolissaan. Affleck sentään yrittää. Plussaa leffa saa kehitysvammaisen roolissa olevan Justin Barthan ansiosta. Mieleen tuli Leonardo DiCaprion roolisuoritus elokuvassa What's eating Gilbert Grape, joka aikoinaan todella vakuutti allekirjoittaneen.

Perusteita listalle päätymiseen on. Loppujen lopuksi elokuva on aika mitäänsanomaton. Varsin heikko esitys. Silti leffa lienee aikoinaan saanut melko hyvät katsojaluvut. Jo Lopezin ja Affleckin tähden.

Elokuvan traileri IMDB:ssa

98. Poliisiopisto - Moskovan keikka

Mitä ihmettä. Miten yksikään Poliisiopisto-elokuva on mitenkään voinut päätyä tälle listalle? Kyseiset leffat ovat nimittäin allekirjoittaneelle pienimuotoisessa kulttimaineessa. Maikkari oli joskus kultaisella 90-luvulla varsin kunnostautunut elokuvien esittämiseen ja ne sitten myös nauhoitettiin vanhalle kunnon VHS:lle. Toisin sanoen näitä elokuvia on tullut katsottua useammankin kerran.

Sinänsä tämä katsomiskerta oli erikoinen, sillä en muista milloinkaan nähneeni 7. osaa täysin alusta, lähinnä siitä syystä, että elokuvan alku uupui videolta. Jotain uutta siis tässäkin.

No niin, vanhojen hyvien aikojen muistelu sikseen. Lassard alaisineen kutsutaan siis Moskovaan auttamaan Venäjän poliisia vangitsemaan Venäjän mafian kummisetä Konstantine Konali, joka aikoo suositun videopelinsä kautta päästä käsiksi kaikkiin tietokoneisiin ja salaisiin tietoihin ja hallita maailmaa. Näin vaatimattomasti.

Mukana on aiemmista elokuvista tuttuja hahmoja ja kommelluksia. Jones pitää outoja ääniä, Tackleberry intoilee aseiden kanssa ja mukana on pakollinen nuorukainen Connors joka luonnollisesti kehittelee myös pientä romanssia venäläisen poliisin ja ryhmän tulkin Katrinan kanssa.

Pakko kai se on myöntää. Alle 10-vuotiaana (ja no, myönnetään, yli 10-vuotiaanakin) vitsit ja hahmojen kommellukset jaksoivat naurattaa, mutta elokuva ei tarjoa juurikaan yllätyksiä. Leffassa luotetaan enemmän pieniin vitseihin kuin juonen kantavuuteen. Siinä mielessä elokuva toki virkistää, että venäläiset eivät ole vain pahiksia vaan heidän joukostaan löytyy myös hieman ehkä hassahtanut poliisipäällikkö (karismaattinen Christopher Lee, jonka suhteen voi vain ihmetellä, miten tämä mahtavuus on päätynyt tähän elokuvaan), kaunis ja älykäs nainen Katrina (Claire Forlani) ja kolme akrobaattisesti taitavaa, mutta outoja ääniä pitävää poliisimiestä.

Elokuvaa pyritään myös pelastamaan tuttujen hahmojen kanssa. Tackleberry, Jones, Harris ja Callahan ovat vanhoja tuttuja jo ensimmäisestä elokuvasta lähtien ja heidän hahmonsa tunnetaan. Komedialeffan piirteisiin sopii, etteivät nämä henkilöhahmot ole juuri kokeneet henkistä kasvua tai muutoksia persoonissaan vaan ovat helposti tunnistettavia itsejään. Heihin liittyvät vitsitkin ovat siis yleensä varsin ennalta-arvattavia. Harris joutuu aina tavalla tai toisella nöyryytetyksi, Jones luo humoristisia tilanteita ääntelyllään ja Tackleberry, no, kuvaavaa lienee hänen toimintansa venäläisessä kylpylässä jossa outoja ääniä kuultuaan syöksyy oven läpi - löytääkseen alastomia venäläismiehiä saunankaltaisessa huoneessa vihtomassa itseään. Ase on luonnollisesti aina mukana.

Täytyy myöntää, että koin tätä elokuvaa katsoessani varsin miellyttäviä nostalgisia hetkiä. Ei hei kaikki oo paskaa vaikka niin sanotaankin. Poliisiopisto on klassikko, erityisesti ensimmäinen osa. Vaikka myöhemmin samoja juttuja hieman kierrätetäänkin niin se on aina Poliisiopisto. Vähän kuin joku American Pie. Pakko katsoa ja aina muka nauraa, ihan sama miten idioottimaista tai ennalta-arvattavaa settiä tuleekaan.

Jos on pakko sanoa jotain oikeasti huonoa tästä leffasta niin luonnollisesti oli sääli, ettei mukana enää olleet Mahoney (joka nähtiin viimeisen kerran 4. osassa) saati sitten Hightower (Bubba Smith jättäytyi pois 6. osan jälkeen)

1.

Tarkoitus oli jättää listan ensimmäinen elokuva loppupäähän, mutta tuli sittenkin katsottua se nyt jo. Superbabies: Baby Geniuses 2. Alle 10v James Bond, 60-luvun Itä-Saksaa, kommunisti ja vaippaikäisiä. Oh my.

Meillä on siis Kahuna, superlapsi joka on pienenä juonut vahingossa tiedemiesisänsä kehittelemää superlitkua, joka takaa sen, ettei hän vanhene. Vastassa hänellä on Bill Biscane, oikealta nimeltään Kane, joka paljastuu Kahunan veljeksi. Kane on nykyajan mediamoguli joka aikoo lähettää television kautta jonkinlaisen signaalin jonka avulla voi hallita ihmisten mieliä = maailmaa. Tässä vaiheessa kiinittäkäämme pikaisesti huomiota siihen, että Kane on mediamoguli (Citizen Kane, ring any bells?).

Nykyaika, meillä on 4 vaippaikäistä, joista Archie kertoo elokuvan alkupuolella tarinan Kahunasta. Ja voi sitä ihmetyksen määrää kun tämä supersankari onkin oikeasti olemassa! Vauvat luonnollisesti sotkeutuvat tapahtumien kulkuun, heistä tulee supersankareita ja he auttavat Kahunaa estämään tämän veljen pirulliset suunnitelmat. Kane saa kuin saakin signaalin lähetetyksi, mutta Archie sisäisen neronsa löytäneenä keksii ratkaisun ja sen sijaan, että ihmiset joutuisivat television ja Kanen valtaan he tajuavatkin miten tyhjänpäiväistä television katsominen on. Lopussa uutisoidaankin, miten lastenkirjojen ja musiikin myynti on kolminkertaistunut ja television katsojamäärät romahtaneet. Opetusta kerrakseen!

Nyt en tiedä miten jatkaisin. Katsomiskokemus oli varsin absurdi, mutta niin oli elokuvan juonikin. Mukaan mahtui vilahdus George W. Bushista, keskusteluja siitä, millaisia issueita vauvoilla on, sisäisen sankarinsa löytämistä - ja löysipä teini-ikäinen Kahunan suojatti Zack lopussa äitinsä. Sisälsipä elokuva siis muitakin piiloviestejä: kaikki tarvitsevat vanhempiaan.

En tiedä olisiko ennen tätä elokuvaa täytynyt katsoa Superbabies 1(jonka ihana suomennos on Vaippahousut vauhdissa). Taisivat itse asiassa näyttää sen televisiossa vuosia sitten, silloin muistan vain kohtauksen jossa kasa vauvoja istuu jonkin valtavan lasikuvun alla ja keskustelevat henkeviä ja ilmeisesti pelastivat siinä sivussa maailman tai jotain vastaavaa. Linkkejä alkuperäiselokuvaan ei jatko-osassa ole, paitsi Archien setä oli ilmeisesti pääaikuisena elokuvassa.

Sanat alkavat loppua. Katsokaa Superbabies 2 itse. Mitä elokuvasta jää käteen? Uskon, että monet lapsikatsojat jäivät haaveilemaan Kahunan "batluolasta", jossa oli leluja ja jos jonkinlaista vempainta. Ja Kahunan kolmipyöräautohelikopterihärvelistä. Nämä seikat jäivät itsellenikin päälimmäisenä mieleen. Sekä se, että Zackin näyttelijä Justin Chatwin oli ihan kiva. Selvitinpä senkin, että Chatwin oli elokuvaa kuvattaessa 22-vuotias. Mahtoi olla uransa huipulla.

P.S. Hämmentävää elokuvan julisteessa on se, että kuvassa suurella näkyvät 4 muksua eivät esiinny elokuvassa. Lienevätkö Superbabies 1 tähtiä, sitä en osaa sanoa. Mukaan ovat päässeet pieninä hahmoina Finkleman ja Alex. Sekä Kahunan kolmipyöräautohelikopterihärveli kahteen kertaan.

Fun fact leffasta oli myös se, että 4 vauvan näyttelijöinä olivat aina yhdet kaksoset. Kahunan roolin olivatkin sitten jakaneet kolmoset. Kaksosia on näemmä hyödynnetty myös Superbabies 1, jossa mukana oli myös Kahunan näyttelijä(t). Siinäpä triviaa kerrakseen.

Mutta oikeesti. Tuo elokuvajuliste. Eikö mukana olisi voinut olla leffassa oikeasti nähtäviä hahmoja vähän suurempina?


Elokuvan traileri IMDb:ssa

21.

Näin pienissä dagen efter-fiiliksissä on hyvä viimein aloittaa urakka ja katsoa ensimmäinen listan elokuvista. Kunnian sai jo prologissakin mainittu Hobgoblins(1988),fantasiakauhukomedia(=genrehirviö).

Ensireaktio? No huhhuh. Alle 20v. amerikkalaisteinejä, ulkoavaruuden olioita(=pehmoleluja/käsinukkeja), pieniä erikoistehosteita ja salattuja unelmia. Filkassa on kulttiainesta, mutta sinänsä ei yllätä, että Hobgoblins on päätynyt Bottom 100 listalle.

Elokuvan idea lyhyesti: vanha ja käytännössä autioitunut elokuvastudio kätkee sisäänsä hobgoblineja - ulkoavaruudesta saapuneita alle 50cm pituisia karvaisia örkkejä, jotka ovat mieltyneet kirkkaisiin valoihin ja pitävät merkillistä ääntä. Pienikokoiset alienit pääsevät valloilleen ja ne täytyy pysäyttää ennen aamunkoittoa (se mitä tapahtuisi, jos aamu ehtisi valkenemaan, jää elokuvassa kertomatta). Hobgoblinit ovat melkoisia mindfuckaajia. Jotenkin ne pääsevät uhrinsa mieleen ja luovat illuusioita toteuttaen uhrin salattuja toiveita ja unelmia. Harmi vain, että yleensä uhri kuolee eläessään unelmaansa.

Vanha vartija, joka hobgoblinit studioon piilotti ja joka on niitä siitä lähtien vartioitunut, lähettää juuri työpartnerinaan aloittaneen Kevinin örkkejä jahtaamaan. Niin Kevin kuin myös hänen ystävänsä päätyvät hobgoblinien mielikuvitusmatkalle. Lopussa kaikki päättyy hyvin, loput hobgoblinit palaavat studiolle, vanha vartija paljastuu maailmansodan aikaiseksi pioneeriksi, studio räjähtää, problem solved.

Näin asia yksinkertaistettuna. Kaivamalla juonesta voi saada esille syvällisempiäkin ulottuvuuksia. Näitä tarjoavat 5 ystävyksen salatut unelmat. Ne lienevät aika stereotyyppisia nuorten unelmia: Kevin haluaisi näyttää hyvältä tyttöystävänsä Amyn silmissä ja tehdä tämän ylpeäksi, Amy itse on hiljainen ja pidättyväinen, joka kuitenkin haluaisi joskus repäistä (ja repäiseekin). Nick on armeijaa käyvä nuorukainen, joka janoaa päästä tositoimiin. Ramboilemaan hän pääseekin ja päätyy nakkelemaan käsikranaatteja baarissa. Kyle soittelee Kevinin puhelimella Fantazia-nimiselle naiselle ja pääsee "tapaamaan" tämän. Ainoastaan Daphne ei joudu hobgoblinien manipuloimaksi tai sitten se tapahtui niin hienovaraisesti, ettei allekirjoittanut ainakaan asiaa huomannut. Asiasta kiinnostuneet voivat nyt sitten katsoa elokuvan ja kehitellä syväluotaavat analyysinsa nuorten salaisista toiveista ja teini-iän ongelmista.

Lopputekstien kohdalla päälimmäisenä mieleen ovat jääneet henkilöiden fyysiset kamppailut hobgoblinien kanssa - eli käytännössä he ovat pyörineet maassa pehmolelun kanssa - ja elokuvan erikoistehosteet, jotka ovat taattua b-luokan laatua, mikä ei sinänsä tule yllätyksenä. Olo on hieman hämmentynyt. No huhhuh.

Entä elokuvan sanoma ja opetus? Jos ulkoavaruudesta tulee örkkejä, älä piilota niitä. Ja varo mistä unelmoit.

Ai niin. Hobgoblinsista on tehty myös jatko-osa, yllättäen nimeltään Hobgoblins 2(2009). En ehkä kestä<3

00.

Pariin kertaan blogin aloittaneena ja huonosti siinä onnistuneena on aika tehdä vielä viimeinen(?) yritys. Short story short: eksyinpä tarkastelemaan IMDb:n listoja ja sieltä löytyi mitä mainioin ranking-lista: Bottom 100. Mitä muutakaan ihminen voi tehdä kuin päättää, että katsoo kaikki nuo listan 100 elokuvaa läpi.

Teemablogit ovat mitä kätevin tapa pitää huolta siitä, että päivityksiä tulee tehtyä - ja vieläpä siten, että päivityksissä on jotain järkeä. Sitä paitsi oma elämäni ei tule milloinkaan olemaan varmasti niin jännittävää, että vain siitä kertominen olisi järkevää. Jotain tulee varmasti sotkettua mukaan, mutta pääaiheena ovat kuitenkin elokuvat.

Lista tänään lauantaina, 12.3.2011 näyttää tältä:

1. Superbabies: Baby Geniuses 2 (2004)
2. Manos: The Hands of Fate (1966)
3. Daniel - Der Zauberer (2004)
4. Monster a-Go Go (1965)
5. Night Train to Mundo Fine (1966)
6. Ben & Arthur (2002)
7. The Skydivers (1963)
8. Pocket Ninjas (1997)
9. The Starfighters (1964)
10. Pledge This! (2006)
11. Zombie Nation (2004)
12. Zaat (1971)
13. Ram Gopal Varma Ki Aag (2007)
14. From Justin to Kelly (2003)
15. The Final Sacrifice (1990)
16. Disaster Movie (2008)
17. Kis Vuk (2008)
18. The Hillz (2004)
19. Troppo belli (2005)
20. The Beast of Yucca Flats (1961)
21. Hobgoblins (1988)
22. Emret komutanim: Sah mat (2007)
23. Zodiac Killer (2005)
24. Merlin's Shop of Mystical Wonders (1996)
25. Vierailijoita oudosta maailmasta (1983)
26. Track of the Moon Beast (1976)
27. Who's Your Caddy? (2007)
28. Dünyayi Kurtaran Adam'in oglu (2006)
29. Fat Slags (2004)
30. Dis - en historie om kjærlighet (1995)
31. The Apocalypse (2007)
32. Crossover (2006)
33. The Wild World of Batwoman (1966)
34. The Hottie & the Nottie (2008)
35. Space Mutiny (1988)
36. The Creeping Terror (1964)
37. Girl in Gold Boots (1968)
38. Stjerner uden hjerner (1997)
39. Keloglan kara prens'e karsi (2006)
40. Die Hard Dracula (1998)
41. Yûsei ôji (1959)
42. The Tony Blair Witch Project (2000)
43. Ator II (1984)
44. Going Overboard (1989)
45. The Barbaric Beast of Boggy Creek, Part II (1985)
46. The Maize: The Movie (2004)
47. L'uomo puma (1980)
48. House of the Dead (2003)
49. Glitter (2001)
50. Surf School (2006)
51. Soultaker - sielun ottaja (1990)
52. Poika ja maski (2005)
53. Santa Claus (1959)
54. Eegah (1962)
55. Tangents (1994)
56. Santa with Muscles (1996)
57. Popstar (2005)
58. Leonard osa 6 (1987)
59. The Incredibly Strange Creatures Who Stopped Living and Became Mixed-Up Zombies!!? (1964)
60. Anne B. Real (2003)
61. Auto 54 - kuuluuko? (1994)
62. Troll 2 (1990)
63. Lautahemmo uraputkessa (1998)
64. Rinteiden rämäpäät (1996)
65. Lawnmower Man 2: Beyond Cyberspace (1996)
66. Epic Movie (2007)
67. Feel the Noise (2007)
68. Miss Cast Away (2004)
69. Lasermies (1978)
70. Vaippahousut vauhdissa (1999)
71. Zeiten ändern Dich (2010)
72. 3 Ninjaa pistää tuulemaan (1998)
73. Alone in the Dark (2005)
74. Joulupukki valloittaa Marsin (1964)
75. Cool as Ice (1991)
76. Tappakaa Mr. Mitchell (1975)
77. In the Mix (2005)
78. Kadonnut ruumis (1960)
79. Anus Magillicutty (2003)
80. Nine Lives (2002)
81. Simon Sez (1999)
82. Demon Island (2002)
83. Taistelukenttä Maa (2000)
84. Phat Girlz (2006)
85. The Underground Comedy Movie (1999)
86. Ed (1996)
87. Gigli - rajua rakkautta (2003)
88. American ninja 5 (1993)
89. It's Pat (1994)
90. Mitäs me spartalaiset (2008)
91. The Smokers (2000)
92. Kazaam (1996)
93. 9 1/2 viikkoa 2 (1997)
94. Levottomat 3 (2004)
95. Isi hoitaa 2 (2007)
96. Bolero (1984)
97. Muukalainen L.A.:sta (1988)
98. Poliisiopisto - Moskovan keikka (1994)
99. Marci X (2003)
100. Turbo: A Power Rangers Movie (1997)

Muutamia nimiä tarkasteltuaan herää epäillys - voiko Troll 2 esimerkiksi mitenkään olla huono? Saati sitten Hobgoblins? Lupaan hehkuttavani useita elokuvia tapaan "tämä on niin huono, että se on jo hyvä". Eeppisiä elokuvia on enemmän kuin uskoisikaan.


 <<< Seriously?!




Nähtäväksi jää, saanko kaikki listan elokuvat käsiini. Yritys on kova. Toki jos jokin elokuva jää näkemättä, tulen todennäköisesti esittelemään sen sijasta jonkin loistavuuden - siis ehkäpä jonkun oikeasti hyvän elokuvan! Tää on nyt tätä sivistämistä.