lauantai 8. lokakuuta 2011

48. House of the Dead (2003)

En katso kauhuelokuvia. Ikinä. En ainakaan vapaaehtoisesti. Enkä ainakaan yksin.

Paitsi nyt. Uwe Böllin ohjaama House of the Dead on luokiteltu kauhuksi. Kyseessä on elokuvaversio samannimisestä videopelistä. Pienen taustatutkimuksen jälkeen on tosin todettava, että siteet videopelin ja elokuvan välillä ovat hyvin löyhät. Yhteistä ovat zombiet, mutta siihen se pitkälti taitaa jäädäkin.

Juoni on seuraavanlainen: ryhmä opiskelijoita saapuu saarelle reiveihin. Saarella on kuitenkin zombieita jotka hyökkäävät reivikansan kimppuun. Eloonjääneitä on kourallinen ja kauhugenren mukaisesti he kuolevat yksi kerrallaan. Päähenkilöitä ovat Rudy, tämän ex-tyttöystävä Alice, Simon, Karma, Greg, Cynthia, Salish, Kapteeni Kirk, Jordan Casper, Liberty ja leffan pääpahis Castillo.

Castillo on siis espanjalainen pappi, joka muinoin karkoitettiin kotimaastaan. Castilloa kuljettanut laiva ei milloinkaan päässyt päämääräänsä, Castillo päätyi saarelle ja alkoi luomaan zombieita. Vaihtamalla ruumiinosiaan hän itse pysyy hengissä eläen näin ikuisesti. Castillo on kokeissaan kehitellyt zombieveren, seerumin, joka herättää kuolleet henkiin.

Elokuvasta kyllä huomaa, että se ainakin yrittää pohjautua videopeliin. Ajoittain kohtauksen vaihtuessa näytetään välähdys videopelissä tapahtuvasta zombien lahtaamisesta tai veri valuu kuvan yli. Lisäksi monet kohtaukset ovat hyvinkin pelimäisiä. Aluksi zombeja pelkäävistä hahmoista tulee tiukan paikan tullen kylmäpäisiä taistelijoita, joiden jokainen kuti osuu ja joiden ammukset tuntuvat kestävän ikuisesti zombien vyöryessä kohti joka suunnalta. Lisäksi hahmot osaavat yhden jos toisenkin turpaan veto-liikkeen. Filkassa on myös paljon räjähdyksiä. Asearsenaali on muutenkin vakuuttava: dynamiittia, käsikranaatteja, pistooleja ja haulikkoja, löytyypä yksi viidakkoveitsikin.   

Merkillepantavaa: zombiet eivät ole tyhmiä. Ne eivät juokse suunapäänä päin ja yritä vain purra ja tappaa. Sen sijaan osa kantaa kirvestä tai muuta kättä pidempää ja hallitsevat kehonsa. Osa nimittäin yrittää pääasiassa ensin lyödä, nyrkillä, kirveellä tai vastaavalla, sen sijaan että hyppäisi suu auki kurkkuun kiinni. Tarkoitus on tappaa, ei syödä aivoja.  

Lopussa elossa ovat enää Rudy ja Alicia ja seuraa eeppinen miekkataistelu Rudy&Alice vs. Castillo. Castillo tyrmää Rudyn, surmaa Alician ja Rudy lyö Castillolta kirveellä pään irti. Ja veri roiskuu. Castillon pää ja ruumis jäävät elämään. Viimeisillä voimillaan Alicia nousee ylös ja murskaa Castillon pään. Varsin kunnioitettava suoritus jos on hetki sitten saanut miekan palleaansa. Veri ei valu. Mutta mitäs pienistä. Lopussa helikopteri saapuu pelastamaan Rudyn ja Alician. Rudyn kertojaääni antaa ymmärtää, että hän on antanut Alicialle zombieseerumia pitääkseen tämän hengissä. Lupailee jatko-osaa, joka tehtiinkin vuonna 2005.

Elokuva jätti hieman hämilleen. En oikein osaa sanoa, kenelle leffa oikeastaan on suunnattu. Kauhuelokuvana sen kuvittelisi vetoavan kyseisen genren faneihin, mutta vaikea uskoa, että joku olisi tästä suuria kicksejä saanut. Löyhät yhtymäkohdat House of the Dead-peliin tuskin ovat saaneet videopelin pelaajia leffaa ylistämään, mutta vaikea kuvitella, että muutkaan katsojat tästä olisivat jotain irti saaneet.


Ohjaajasta vielä sen verran, että ainakin Wikipedian mukaan (antiakateeminen lähde, mutta ajaa asiansa tämän blogin kohdalla) House of the Dead on yksi harvoista Böllen elokuvista, joka on tuottanutkin jotain. 

Haluan sanoa House of the Deadista enää vain tämän. What not to do in case of zombies-ohjeistus saa elokuvan myötä uuden kohdan: älä lähde saarelle reivaamaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti