Elokuva kertoo Detroitilaisista ystävyksistä, joilla molemmilla on varsin intohimoinen suhde koripalloon. Päähenkilö, Tech, toivoo pääsevänsä ammattilaistasolle pelaamaan, kaveri Noah taas on luonnonlahjakkuus, jota underground-streetbasket-pelejä pyörittävä Vaughn yrittää kaikin keinoin saada tämän mukaan ammattilaispeleihin. Noah taas ei ammattitason pallon pomputtelu kiinnosta vaan hän haluaa lääkäriksi. Lyödään päälle pari tyttöä, pari muuta joukkuetoveria, vastustajajoukkue ja moottoripyörä, niin meillä on juoni.
Tässä vaiheessa täytynee selventää, että elokuva kertoo siis, yllätys yllätys kun koripallosta on kyse, tummaihoisista nuorista. Mukana on siis runsaasti gangsta-slangia (tähän hätään en keksi parempaa saati poliittisesti korrektimpaa nimitystä) ja rentoa ruumiinkieltä. Kyseisen elokuvan katsominen oli sinänsä kokemus, että harvoin olen katsonut filkkoja jotka keskittyvät näin vahvasti afroamerikkalaiseen kulttuuriin. Näin valkoihoisena länsimaisena naisena (sukupuolentutkimus on aivopessyt sen verran, että paikannan itseni suhteessa käsiteltävään aiheeseen) tarttumapintaa on vaikea saada.
En voi siis oikein sanoa, oliko slangi ja muu härpäke vedetty hieman yli vai ei - koska en todellakaan tiedä. Merkillepantavaa on, että pois oli jätetty kokonaan mustien ja valkoisten vastakkainasettelu - valkoihoisia henkilöitä ei elokuvassa näkynyt oikeastaan lainkaan, lukuun ottamatta tietysti kadulla käveleviä statisteja. Ehkä siinä piilee syy, miksi elokuvaa oli hieman outo katsoa - olen liiaksi tottunut siihen, että mukaan tuodaan aina "valkoinen" näkökulma, vertailukohta. Esimerkiksi elokuvassa Step Up on melko selvä kahtiajako rikkaat valkoiset ja köyhät mustat. Mustavalkoista asettelua toki rikkoo se, että elokuvan toinen päähenkilö on valkoinen - ja köyhä, kun taas rikkaiden puolelta löytyy myös tummaihoisia.
Palatakseni takaisin Crossoveriin ennen kuin innostun liikaa Step Upista, elokuvassa on ollut ideaa. En osaa sanoa miksi oikeastaan elokuva on päätynyt Bottom-listalle ja niinkin korkealle sijalle kuin 32. Kyseessä on hieman halvanoloinen tekele, jonka juoni kantaa, no, jotenkuten. Päällimmäisenä mieleen jää varsinainen "opetus" - education matters. Niissä piireissä, missä nuorukaiset liikkuvat, kaikki haluavat koripalloammattilaisiksi ja koulutus ja ammatin hankinta ovat toissijaisia. Lopussa Vaughn yrittää houkutella Techin samoin tavoin kuin aiemmin Noahia (joka tässä välissä on ollut onnettomuudessa eikä voi enää pelata). Tech toteaa, että jos Vaughn haluaa nähdä hänet, tulkoot töihin community collegeen, sillä siellä hän aikoo aikansa viettää. Koulutuksen korostaminen tällaisessa nuorisoleffassa kielii siitä, että tekijät ovat melko hyvin perillä siitä, millainen elokuvan katsojakunta tulee olemaan. Täten myös kohdeyleisölle halutaan tarjota elämänviisauksia.
Tai sitten voin kyllä olla väärässäkin. Mutta tämä onkin oma mielipiteeni, lällällää. Elokuva ei sisällä mitään mullistavaa, jonka takia se pitäisi katsoa. Jos pitää koripallosta, niin siinä tapauksessa voinen suositella. Pallo nimittäin pussitetaan kerran jos toisenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti